Major ilmastoahdistus

Bongasin tämän viikon maanantaina tämän NY Timesin uutisen Etelänavan mannerjään lohkeamisesta ja sitä seuraavasta sulamisesta, vedenpinnan noususta ja ilmastonmuutoksesta. Kauppalehti tarttui samaan uutiseen pari päivää sen jälkeen, jos suomennettuna haluaa uutisensa lukea. 

Olen samaan aikaan todella surullinen maailman puolesta, sekä vähän pelonsekaisesti ahdistunut. Miten surullista, että Pikku-Ukko joutuu luultavasti jo elämään valtaosan elämästään ihan toisenlaisella, ei niin kivalla pallolla, kuin me. Toivottavasti kuitenkin vielä rauhallisella pallolla, eikä lämpenemisen aiheuttaman resurssipulan vuoksi enenevässä määrin myös sotaisalla pallolla. Ja sitten samaan aikaan olen ihan valtavasti ahdistunut siitä, etten itse ole tehnyt juuri minkäänlaisia luopumisia elämässäni ilmaston vuoksi, kunhan taas vain valitan. On niin helppo piiloutua sinne "mutku Kiina ja Intia ja eihän nyt yhden ihmisen omat valinnat voi vaikuttaa tähän kokonaisuuteen". Bullshit. 

Millä minä katson poikaani silmiin parinkymmenen vuoden päästä ja selitän, että niin - äiti ja isä eivät tehneet mitään omalta osaltaan estääkseen tämän? En oikein tiedä. Juuri nyt haluaisin voida elää edes itseni kanssa asian suhteen, ja sekin tuntuu vaikealta. Pari asiaa on varmaa: se meidän toinen auto saa lähteä ja sillä toisellakaan ei enää mitään ylimääräisiä ajoja harrasteta. Meikä alkaa valmistautua lihan poisjättämiseen - miten se tapahtuu, mun pitää oikeasti selvittää, koska ikinä ei ole tarvinut niistä oikeanlaisista proteiineistä murehtia tätä ennen. Ja osaan tehdä ehkä kolmea hyvänmakuista kasvisruokaa... Lisäksi suunnittelen miten parhaiten saisin (tavaran)kulutusta hilattua vielä alemmas. Ja niin - poika vaihtoi lennosta kestovaippoihin (paitsi öisin, etsin vielä parempaa vaippaa joka pitäisi pissit sisällään). Ja eka onnistunut pottailukin on takana. 

On tässä plussaakin. Yhtäkkiä olen tosi tyytyväinen, että me asutaan "vaan" kerrostalokaksiossa ja että esim. Fortumin Valpas-palvelun mukaan sähkökulutuskin on maltillista. Vähentääkin toki vielä hyvin voi, kyllä vain - esimerkiksi uunia käytetään aika paljon ja se tuntuu olevan aika iso syöppö.  Mietin, että minkälaiset asuntotarpeet meillä oikeasti onkaan - ehkä pärjättäisiin kuitenkin ensin kaksiolla, jossa olisi se piha, koiraa ja puutarhaa varten. Tarviiko sitä sitten kuitenkaan niin paljon tilaa, neliöitä tai tavaraa elämäänsä? Kun ihmiskunta joutuu kuitenkin jossain kohti opettelemaan luopumista, niin olisiko parempi olla siinä etunenässä, varsinkin jos opettelee luopumaan sellaisista jutuista, joilla ei nyt ollut niin väliä alunperinkään. 

Ärsyttää oma naivius

No luin sitten aamulla Ylen uutisen Reiman "eettisestä" vaatetuotannosta Bangladeshissä ja katsoin koko MOT:n Verentahrimat muotivaatteet -dokumentin äsken. Ja se mikä eniten ärsyttää, on oma naivius. Juu, olen tiennyt, että Henkkamaukat ja Benettonit kyllä huseeraavat siellä Bangladeshissa, mutta mikä idiotismi vaivasi, kun luulin että kotimainen Reima/Tutta myös tehdään täällä Suomessa? Kaivoin Pikku-Ukolle viimeksi ostamani kaksi bodyä esiin ja todentotta, molemmat oli tehty Bangladeshissa.

Vähänkö mietityttää oma etiikka, jos edes ostaessaan ei jaksa sen vertaa kiinnostaa, että tarkistaisi olettamuksiaan. Pitää skarpata, koska dokkarista huolimatta Reima ei todellakaan ole ainoa lasten tai aikuisten vaatemerkki, joka toista ihmistä riistäen niitä riepuja väsää.

Ehkä pitää alkaa harkita sitä omaa tuotantoa sitten - tosin kaipa sama koskee myös niitä kankaiden valmistusjuttuja, eli selvää pitäisi ottaa. Voi kun olisi enemmän ja helpommin selville saatavissa olevaa tietoa siitä, mikä nyt oikeasti olisi Hyvä Ostos. Luultavasti esim. sieltä eilisiltä lapsimessuilta olisi juurikin voinut saada jotain oikeaa kotimaista käsityötä. Ja maksaa siitä sen mukaisesti. Mikä onkaan noiden halpojen rättien oikea hinta?

Uusi kestovaippakokeilu ja ehkä nopein laksatiivi ikinä..

Mikä siinä on, että nykyisin aina jos uskaltaudun kokeilemaan niitä kestovaippoja, ei mene kuin hetki ja se on töräytetty täyteen tahnaa? Murphyn laki?

Nyt kun meillä (muka) on taas Pikku-Ukon vatsan toiminta normalisoitunut sen verran, että ummetusta ei enää ole (jee!), niin ajattelin taas kokeilla niitä kestovaippoja. Jo senkin vuoksi haluaisin ne mukaan kuvioon, että oikeasti nuo kertakäyttövaipat tuntuvat imevän ja imevän ja kohtahan sitä pitää alkaa miettiä jo tuota potattamisen alkeita, niin tuntuisi järkevältä alkaa jo nyt saada lapselle ymmärrystä siitä, että kun pissaa tulee märkä olo. Toki siten, että vanhemmat vaihtavat sen kyllä, mutta että siis sen lapsikin tuntisi ja hoksaisi.

Pikku-Ukko teki kunnon kakat vaippaan ja ajattelin, että nyt on meidän sauma kokeilla. Ehdin taas yrittää sen kaksi vaippaa ja pidin huolta, että vaihtoväli oli huomattavasti tiheämpi kuin mitä kertseillä, jotta pojan olisi kuitenkin mukava olla. Tuon aamukakan jälkeen oltiin syöty välipalaksi sosetta ja pakastepuolukoita, ajattelin että kun ikenet ovat kipeät niin niitä jäisiä marjoja olisi kiva pyöritellä suussa. Niin kuin olikin, poika oli ihan liekeissä. Vaan niillä oli myös yllättävä sivuvaikutus. Meni kaksi ja puoli tuntia, ja suoli tyhjeni uudelleen. Olisinpa tiennyt jäisten puolukoiden laksatiivisista ominaisuuksista silloin kun tuolla vielä oli sitä ummetusta, silloin oltaisiin varmaan itketty ilosta! Nyt kun sitä shaibaa oli taas vaatteet, poika ja vaipan kaikki kerrokset täynnä, niin itku kyllä tuli, muttei ihan ilosta. Varsinkin, kun Pikku-Ukko länttäsi itsensä pylly edellä lattiaan siinä tohinassa...

Jahka saatiin kriisi selätettyä ja vaipat pestyä olen ottanut niitä kestovaippoja kuitenkin mukaan meidän arkeen. Yritän uskoa siihen, että jokainen kertsi, jonka jätän käyttämättä pelastaa vähän edes maailmaa ja että siitä on hyötyä. Ja pojan peffan ihokin on nyt pysynyt vielä hyvänä, ainakin silloin kun tulee pelkkiä pisuvaippoja ja älyän vaihtaa tosi tiheään. Ehkä meistäkin vielä tulee ainakin valtaosin kestoilijoita joku päivä? Otamme kuitenkin nyt vielä yhden vaipan kerrallaan. Vielä kun muistaisi näitä kriisejä ajatellen laittaa sen riisipaperin sinne väliin, ehkä se kakkakin olisi vielä ok hoitaa..

Montako maapalloa sinun tottumuksillasi tarvittaisiin?

Törmäsin Facebookissa tähän WWF:n kampanjaan hiilijalanjäljestä. Meidän perheen tulos oli se, että jos kaikki eläisivät niin kuin me tarvittaisiin 2,35 maapalloa resurssien osalta. On jäänyt tuo ekoprojekti vähän taka-alalle tässä vauvahälinässä, mutta nytpä tuli hyvä syy taas muistella tuota ja alkaa parantamaan tapojaan, kun tämänkin hiilijalanjälkitestin tulos oli noin surkea. Tuolla kampanjasivulla mainostivat, että on mahdollista ottaa WWF:n yhden viikon mittainen hiilijalanjäljen putsauskurssi ja ilmoittauduin hätäpäissäni mukaan, ihan sähköpostilla siis lähettävät viikon ajan vinkkejä siitä, miten voi pienentää arjessa hiilijalanjälkeään. Katsotaan, tulisiko meille jotain hyviä niksejä. Ihan kättelyssä tulosten perusteella tuo kamppissivu suositteli meille seuraavia:

• Vähennä lihan ja maitotuotteiden syöntiä
• Osta kausiruokaa
• Vältä ylipakattujen tuotteiden ostamista
• Kävele auton käytön sijaan

Päivitän vielä ennen vuodenvaihteessa sen ekoprojektin tilannettakin, mutta tässä vaiheessa jo voi sanoa, että kaikki kehitys ekoilun suhteen, jota meillä on tehty on tapahtunut enemmänkin raha edellä- syistä, siis siksi ettei ole ollut rahaa ostella mitään ja siksi, että olen yrittänyt nyt opetella kuluttamaan ostetut ruoat enkä vain heittämään puolia roskikseen. Ja tietysti myös siksi, että olen koittanut perustella Jiille sitä toisesta autosta luopumista ja siksi kulkenut julkisilla ahkerasti (myöskin rahakysymys). Vähän haljulta tuntuu, että sitä muka edes vähän vihertävänä ihmisenä on kuitenkin motivoitunut toimimaan vaan pakon edessä. Ensi vuonna paremmin sitten. 

Kestovaipat käyttöön (vaan kuinkas sitten kävikään?)

Minähän olin asettanut itselleni tavoitteita siitä, että milloin meillä otettaisiin ihan viimeistä viimeistään ne kestovaipat käyttöön. Alunperin olin ajatellut, että kyllä me arki saadaan rullaamaan Jiin kanssa niin, että viimeistään kolmen kuukauden kohdalla otetaan ne käyttöön. No, sitten saatiin Jiin serkulta paketti Siwan vaippoja, kolmoskoossa, ja meidän mökille oli äiti ostanut jonkun jättisäkin kertsejä, kolmoskoossa. Ja kun tuo vilpertti alkaa siis kohta lähestyä yhdeksää kiloa, sovittiin että käytetään nyt nuo saadut vaipat ensin, jottei (taas) jää käyttämättä ja sitten etsitään kissojen ja koirien kanssa kaveripiiristä kuka ne käyttäisi. No, kuluivathan ne loppuun ja niinpä intoa puhkuen viime perjantaina sitten otin ensimmäisen kestovaipan kokeiluun. Olihan ne BumGeniukset ihania kaikissa tilatuissa väreissä, vaikka neppareita pitikin aukoa aika lailla siitä, miten olin ne ennen Pikku-Ukon syntymää asetellut (päädyin reiden leveyden vuoksi avaamaan vielä kuvassa kiinni olevat vaakanepit, eli kiinnitys oli nelikuiselle sivusta - kauanhan näiden vaippojen siis pitikään sopia lapselle?). Otin ne käyttöön, vaikka tuo tekee edelleen satamiljoonaa kakkaa päivässä.

En ole ihan varma mikä meni pieleen, mutta puolta päivää ja kolmea kestovaippaa myöhemmin Pikku-Ukon takalisto oli aivan huutavan punainen ja ärtynyt, vaikka ennen ihan kaikki neuvolasta isovanhempiin ja kavereihin ovat kehunut, miten älyttömän hyvä iho sillä on (meidän taikaniksi: unohda pestä poika vähän joka välissä...). Olisi ehkä pitänyt silti arvata että tuolla on herkkä iho siitä, että ei tarvita kuin vähän kuolaa ja kuolalapun hankausta niin tuon kaula hetkessä alkaa punoittaa ja yksi kyynel ja tuulenvire saa posken hehkumaan. No, en myöskään älynnyt käyttää mitään riisipaperijuttuja siinä välissä vaikka ehkä olisi pitänyt ja joo, olin varmaan superimukykyisten kertakäyttövaippojen jälkeen vähän liian hidas vaihtamaan sitä vaippaa, kun ei poikakaan juuri mitään ilmoitellut (paitsi viimeisen vaipan kohdalla, kun pyllyä varmaan poltteli jo huolella - jäljistä päätellen). Jokaisessa vaipassa oli kakkaa ja pissiä, joten vaikea sanoa kumpi ärsytti enemmän. Mitään ei tullut sivusta tai selästä, joten siinä mielessä hyvä vaippa, mutta jatkokäyttöä ajatellen kyllä tuo ihoreaktio pitää saada hallintaan - ihan niin eko en ole edes haaveissani, että lapsen elämänlaadun kustannuksella väkisin noita pidettäisiin.

Iho ei ollut vielä rauhoittunut viikonlopun aikana, joten en uskalla vielä tänäänkään ottaa jatkokokeilua riisipaperilla ja supertiheällä vaihtovälillä. Siinä mielessä kyllä kestovaippailu oli ihan ok, etten kokenut niiden vaippojen käsittelyä mitenkään ikävänä ja pyykkäyskin meni vähän siinä sivussa, kun kertsivaipoista niin helposti tulee selkäkakkoja ja sitä kuudenkympin pyykkiä on...

Mutta katsotaan, miten meidän kestoilu tästä jatkuu. Toivon kuitenkin, että tämä oli vain epäonninen alku ja päästään kohta niiden kanssa paremmin tutuiksi. Ja jos ei nyt toimi, niin yritän vielä kerran siinä kohti, kun tuo aloittaa kiinteät ja (toivottavasti) se kakan tulo vähenee yhteen kertaan päivässä.

Hiilijalanjälkeä ja Ekohaaste 2013

Vaikka tää onkin vähän vanha juttu, niin tein nyt tän Hesarin hiilijalanjälkitestin vähän niin kuin referenssiksi itselleni elämästä ennen vauvaa. Ajattelin tehdä sen uudestaan loppuvuodesta, kun nähdään minkälaiseen elämään lapsen kanssa päästään. Siis sikäli kun testiin vielä pääsee, toivottavasti. Yksikään kysymys ei kyllä varsinaisesti liipannut kysymyksiä, kuten kertakäyttö vai kestovaipat jne. mutta

Keskiarvoihmisiä ollaan (8624 kiloa), vaikka jotenkin vähän vihreämmäksi kuin Pekka Perustallaaja itseni koenkin. Pitää varmaan myöntää, että vaikka asioita ajattelee, se ei oikein riitä vielä käytäntöä ajatellen. Pitää siirtää niitä asioita teoiksi asti. Meilläkin olen keskittynyt tosi paljon nimenomaan tavaroiden vähentämiseen ja kulutuksen vähentämiseen/järkevöittämiseen, mutta vaikken enää osta niin holtittomasti kuin ennen (no, joskus näitä ihan turhia lipsahduksia sattuu). Silloin kuin ostan, niin valitettavan usein se on uutta - lapsenvaatteet ja -tarvikkeet olivat ensimmäinen positiivinen signaali siihen suuntaan, että hyvää tavaraa löytyy käytettynäkin vaikka kuinka paljon. Ja osa tarvikkeistahan ostettiin silti uutena, kun piti vähän liian aikaisin tehdä niitä päätöksiä - kärryt, turvakaukalot, pinnasänky ja ne etukäteismurheenkryynini - hoitolaukku ja rintareppu, jotka ihan turhiksi olen jo etukäteen tuominnut, mutta kun Jii ne meni ostamaan... Sen lisäksi, että tuo oli aikamoisen kallista niin veikkaan, että pari kuukautta lisäaikaa olisi saanut aikaiseksi vähän toisenlaisia ostopäätöksiä, ehkä erilaiset rattaat ja käytettynä - koska niitä ei ole ollenkaan vaikea siten saada, kavereillakin olisi ollut tarjottuna, pinnasänky ja kaukalo varmasti käytettynä ja ei mitään turhia hoitolaukkuja, kun tilavia, vanhoja käsilaukkujakin löytyy taloudesta ihan omasta takaa. Saisikohan nuo myytyä?

No vielä tuohon itse testiin - meidän jalanjälki muodostuu seuraavasti:

• 17% ruoka (1308 kg)
• 29% liikenne (2540 kg)
• 12% asuminen (1117 kg)
• 35% kulutus (3041 kg)
• 7% jäte (618 kg) 

Koska tästä ei varmaan ole hyötyä muuten, kuin haastamalla itse itsensä, niin testin perusteella haastan itseni siis seuraaviin toimenpiteisiin (tsekkipiste uusivuosi): 

• Ruoka: Vähemmän lihaa, vähemmän kaukaa tuotuja tuotteita ja enemmän lähi- ja kausituotteita
• Konkreettinen tavoite: Kalaa 2 kertaa viikossa ja 1 kasvispäivä (vaikutus n. -200 kg)
• Konkreettinen tavoite: Hyödynnä vähemmän riisiä ja enemmän kotimaista perunaa ja esim. ohraa (-30 kg)
• Konkreettinen tavoite: Ei enää Chileläisiä rypäleitä, luumuja Etelä-Afrikasta jne. Enemmän tuotteita läheltä ja kauden mukaan syötynä (kaukokasviksille ei testissä ollut paikkaa, mutta tunnistan tämän kyllä isona paheena ja koitan korjata, kausikasvikset -135 kg)
• Liikenne: Luovutaan toisesta autosta ja suositaan julkista liikennettä
• Konkreettinen tavoite: Luovutaan kakkosautosta (vaikea, koska tää on Jiin auto ja se tekee työmatkat sillä ;) (vaikutus -1800 kg perustelisi kyllä aika kivasti tätä liikettä, saati sitten ne raha-asiat)
• Konkreettinen tavoite: Vähennetään autoilua (en tiedä suostuisko Jii pyöräilyyn, mutta meillä jo automaattisesti se, että mä en ramppaa enää niin paljon koiratreeneissä vähentää kyllä tätä ihan itsestään jo) ja suositaan julkista kun täytyy (esim. matkat tuleville isovanhemmille - epäilen, että mökkimatkat menevät kyllä edelleen sillä autolla ihan tavaramäärästä ja huonosta reitistä johtuen)
• Lentojahan meillä ei juuri ole, mutta niitä koitetaan vältellä jatkossakin. Kotimaan matkailua suosien :)
• Asuminen: Tämän osalta ei oikeasti voida kauheasti tehdä kun kerrostalossa asutaan, sauna on varastona ja mökit eivät ole omia ja vihreät sähkösopparit on jo. Ehkä yritetään vaikuttaa mökkien sähkösopimuksiin? Muuten en keksi tähän nyt mitään, paitsi se että otamme sähkönkulutuksen parempaan valvontaan. Ehkä tässä olisi sitten sen seuraavan etapin korjauskohta?
• Kulutus: Hanki merkittävästi vähemmän ja silloinkin käytettynä tai lainattuna, jos mahdollista (vaikutus -750 kg)
• Konkreettinen tavoite: Vähennä absoluuttisesti tavaran ostoa ja siihen liittyen vähennä yksi tavara päivässä (tämä siksi, koska tavaroiden vähentäminen oikeasti pitää mielessä kirkkaana myös uusien ostamisen turhuuden)
• Konkreettinen tavoite: Selvitä ennen ostoa, saisiko tavaran lainattua tai löytyisikö sellainen käytettynä 
• Konkreettinen tavoite: Mieti ennen kaikkea päivittäistavara- ja ruokatarvetta!
• Jätteet: Vähennä absoluuttisen jätteen määrää miettimällä oston yhteydessä hävityskin ja vähetä ruokahävikkiä 
• Konkreettinen tavoite: kestovaippailu
• Konkreettinen tavoite: kierrätä biojätteet paremmin (Paperit, pahvit, metallit, ongelmajätteet ja lasi on kyllä kerätty ennenkin, niistä en heti keksi parannettavaa. Mutta biojätteen osalta se on ollut sellaista fiilispohjaista, helpotti kummasti kyllä kun otin tiskipöydälle oman kipon tätä varten, mutta edelleen joskus tulee laiskuus eteen)
• Konkreettinen tavoite: Vähennä ruokahävikkiä (tästä voisi saada aika merkittäviä parannuksia aikaan, sillä turhan ruoan osto on mulle iso ongelma. Ostan spontaanisti ja unohdan jääkaapin perukoille. Tästä parannan vielä!)

Tsekki tosiaan uutenavuotena, jolloin näkee mitä kaikkea meidän taloudessa on tapahtunutkaan. Tuossa on ainakin aika monta ihan konkreettista juttua, joissa petrata, vaikkei kaikki tuossa hiilijalanjälkitestissä näykään positiivisempana tuloksena. Tiedänpä itse pelastavani maailmaa pojalle edes vähän.

Ei todellakaan tarvi mutku vaan haluu...

Oon minäkin yks oikee ekoihminen. Just kun on saanut tavaramäärän taloudessa siedettävälle tasolle ja hajoilee lapsen mukana tulemiin tavaravuoriin niin eikö sitä pidä sitten saada päähänsä, että sitä pitää itsellekin saada jotain. Mulla on selvästi liian tylsää, pitää mennä siivoamaan jotain. Nyt jäin kiinni Ellokselle vielä, kaikista maailman paikoista. No, saahan ne palautettua sitten, mutta uutena piti taas hommata ja klik klik selata alea ihan tunteella. Sain tilauksen sentään järjelliselle tasolle, kun päätin, että kaikkien vaatteiden pitää olla sellaisia, joita oikeasti voin käyttää heti synnytyksen jälkeen (kaverit kun on ystävällisesti vinkanneet, ettei ne omat kuteet ehkä silti mene päälle vielä vähään aikaan, että puristamattomat materiaalit ja leikkaukset sekä edestä avattavat napit on esim. imetykseen aika buenot) ja jotka on tehty jostain kunnon materiaalista, eikä sanoista, jotka alkavat poly-... Joku kuvasi tätä oloa ostoskiimaksi, tunnistan. Ja kiiman jälkeen tulee ostoskrapula, senkin tunnistan, about just nyt (miksei se krapula ala koskaan ennen kun painaa sitä osta-nappia, kysyn vaan?). Nyt menen sitten siivoamaan kaappia, jotta sinne jotain mahtuukin. Argh.

Mitä se (meidän) vauva sitten maksaa?

Liian paljon aikaa selvästi, kun ehtii tällaisiakin ynnäillä, vaikka varmaan parempi tietää raaka totuus kuin piilotella epätiedossakaan. Laskin siis huvikseni yhteen, mitä tämä meidän vauva on maksanut tarvikkeissa ja raskauteen liittyvissä kuluissa jo ennen syntymäänsä. Jii huomautti, että ilollahan nämä kaikki on maksettu ja yhdyn kyllä siihen mielipiteeseen, mutta kun pääsin loppusummaan, joka tässä vaiheessa kellottaa jo päälle 3000 euroa, teki kyllä mieli nieleskellä useampaan kertaan. Että olikohan kaikki ostetut jutut nyt tarpeellisia kuitenkaan? Ja minä kun luulin säästäneeni pitkän pennin, kun lastenvaatteet ovat tulleet pääsääntöisesti kavereilta tai ostettu Huudosta. Tai varmaan olenkin säästänyt, mutta kun niitä muita kuluja on sitten ollut niin kivasti siihen lisäksi...

Eli mistä vauvakulut koostuvat so far:

Äidin kulut (=raskauteen ja tulevaan imetykseen liittyvät kulut) yhteensä n. 600€:

• Raskausvitamiinit ja lääkkeet n.150€ (käsittämätöntä, mutta totta. Eikä mullakaan ole tässä kuin 1 antibioottikuuri sekä perusmonivitamiinit ja öljyt, maitohappobakteereita seonneeseen vatsaan ja sitä rautaa, rautaa, rautaa. Lisä Deetä olen myös ottanut samoin kuin magnesiumia kramppaaviin jalkoihin, mutta ne olivat jo valmiiksi hyllyssä eivätkä siten laskuissa)
• Äitiys/imetysvaatteet n.150€ (hinnasta valtaosa menee kolmiin imetysliiveihin, joita on kasvaneen rinnanympäryksen vuoksi ollut pakko ottaa käyttöön jo raskauden aikana. Muuten on kavereilta saatu lainaksi ja pari ostiin Huudosta)
• Kertakäyttösiteet, satsi kestositeitä ja liivinsuojia n. 100€ (koska valkovuodon määrä on vaan jotain ihan jäätävää, päätin leikkiä ekoa ja satsata kestositeisiin noin raskauden puolivälissä. Samalla tilasin liivinsuojat)
• Poliklinikkamaksut ja lisäultrat julkisella ja yksityisellä n 200€ (alkuraskauden verenvuotojen ja puolivälin supistuskontrollin vuoksi tämä vähän kalliimpi kuin perusodottajalla)

Lapsen vaatteet yhteensä n. 150€

• Huudosta ja kavereilta bulkkina ostettu/saatu. Ja riittää ihan varmasti ainakin koko ensimmäiselle ikävuodelle... Jossain vaiheessa tajusin, että poika on saanut oman lipaston samalla kun äiti on lähettänyt kassitolkulla omia vaatteitaan joko varastoon tai kierrätykseen...

Lapsen hoitoon liittyvät kulut yhteensä n. 500€

• Harsot, froteealusta, kuivaliinat, sappisaippua jne. n. 80€ (täh?, sanon minä. En tajunnut ostaessani tätä hintaa...)
• Kestovaipat 300€ (kallista on, tässä 12 kpl Bumgeniuousin taskuvaippoja neppareilla, kavereiden suosituksesta. Parempi ottaa käyttöön tällä hinnalla! Newborn-koon vaippoja on myös runsaasti kavereilta lainassa. Luultavasti jotain lisäimuja pitää vielä näiden lisäksi myös hankkia)
• Valmiiksi vastikkeita, kertsivaippoja jne. hyllyyn n. 20€ (jotten heittäisi kilareita kun näitä kuitenkin tarvitaan...) 
• Rintapumppu, tuttipullot, newborn-tutit n. 100€ (kyllä, yritän epätoivoisesti saada muksun syömään myös pullosta ja käyttämään tuttia. Haluan päästä ulos talosta vauvan syntymän jälkeenkin ja näppärintä olisi, jos Jii voisi silloin tällöin hoitaa vauvaa myös yli ruoka-ajan...)

Yleiset/sekalaiset vauvakulut yhteensä n. 2000€

• Vauvan mobile n. 30€ (malli Barbapapa. Ihan vaan koska se oli niin söpö)
• Rattaat, pinnasänky, turvakaukalo ja adapterit autoon ja rattaisiin, hoitolaukku, hoitoalusta, rintareppu jne.n. 1600€ (eli Jiin tekemät isot ostokset, joita olen turvakaukaloa lukuunottamatta alkanut tässä kovaa vauhtia kyseenalaistaa. Esim. rattaiden mahtuvuudesta meidän autoon ei ole viekäkään havaintoa ja ainakin homma poiki myös metallisen koiraverkon ostamisen - siitä muuten tulee sitten se 230€ lisäkuluja joka ei vielä ole laskettuna yhtään missään...)
• Kantoliina Huudosta, n. 90€ (tässä tuhlasin, mutta kun halusin hyvän)
• Sitteri ja lelukaari sekä matkasänky n. 40€ (kavereilta)
• Vauvanvakuutus n. 500€ (eikä suinkaan vain 80€, kuten luulin alunperin - se olikin vain varausmaksu ja loput laskutetaan kun bebe on rantautunut ulkomaailmaan... No, ryssimme Jiin kanssa koiranvakuutuksen ottamalla sen liian myöhään, jolloin käytännössä kaikki koiran taudit on jo rajattu pois koko hemmetin vakuutuksesta (ja kuluja oli kertynyt 2xostohinta jo ennen kuin tuo täytti puolta vuotta) - mitä ehdottomasti ei haluttu toistaa vauvan kanssa, joten kiltisti maksamme tämänkin. Nyt voi ainakin huoleti porhaltaa sinne yksityislääkärille aina kun vauva huutaa pidempään yhtäjaksoisesti, jos ei muuta...) 

Lisänä tänään ostettiin valmiiksi D-vitamiinitippoja ja ainakin korvakuumemittari ja nenänniistin ovat vielä hankintalistalla, tosin nuo (kuten aika moni muistakin jo ostetuista jutuista) voivat hyvin odottaa vauvan syntymään asti. By the way, apteekin hyllyssä oli 4€ tippoja vaikka kuinka - jännää, että silti kaverin kehoittamana päädyimme siihen 20€ pulloon, jossa on myös niitä maitohappobakteereita. Näemmä lapsen parempaan hyvinvointiin edes hatarasti liittyvällä argumentilla saa helposti niistettyä meistä nelinkertaisen hinnan.. 

Lisäksi ilmaiseksi ollaan saatu vauvanamme, ovenkarmeihin kiinnitettävä kiikku lainaksi, sairaasti vaatteita, toinenkin sitteri ja epämääräinen kasa kaikenlaista muuta, jolle en vielä tunne nimeä tai käyttötarkoitusta. Ahdistaa tämä tavara ja ahdistaa rahanmeno. Ja tämä taitaa olla vasta alkua...  

Tavarat pois! No, turhat ainakin...

...ja niitähän riittää. Varasin kirpputoripöydän, jolla yritän päästä eroon mökille jo vuonna nakki kuskaamistani tavaroista, jotka hiukan prinsessaisilta tuntuivat jo silloin ennen opiskelemaan lähtöä ja nyt jo ihan turhakkeilta (hevosaiheisia posliineja, hempeitä sisustustauluja, erilaisia puisia lippaita jne.). Useinmiten heitän poistuvaa tavaraa ihan vain kierrätyskeskukseen, nyt päätin taas ihan vaihtelun vuoksi yrittää kirpputoria, vaikka suoraan sanottuna inhoan kirpputorilla myymistä ihan täydestä sydämestäni. Mikään paikka ei saa omaa oloa tuntumaan ihan niin halvalta ja nololta kuin kirpputori, jossa ihmiset naama norsunveellä hypläävät sun tavaraa ja tinkaavat. Nyt otin pöydän itsepalvelukirppikseltä jotten joudu seuraamaan prosessia, mutta epäilen, että siellä taas ei liiku kuin lastentarvikkeet, koska väestö oli lähinnä isoäitejä ja äitejä kun niitä tavaroita sinne vein.. Mutta ihan sama, tiistaina haetaan jämät veks ja sitten mietitään mitä niille lopuille tavaroille tapahtuu.

Tässä välillä lastasimme viime viikolla jo auton täyteen kaatiskamaa ja eilen kierrätyskeskukseen lähti loput turhat kirjat, vähän keittiötarvikkeita, liinavaatteita ja laukkuja. Sekä yksi kellarin kaappi, jonka tilalle kokosin kirjahyllyjen jämistä vielä yhden Lundia-yksikön, loput lähtivät vappuna mökille. Sitten sinne kellariin tarvitsisi vielä pienen vaaterekin ja pohja alkaisi toimiakin, mutta olkoon nyt hetken noin. Siellä odottaa vielä kuljetusta kaverille menevä imuri, mökille menevät sitteri ja matkasänky sekä lukuisia kohtaloaan odottavia tuotteita, kuten ensipäivänkuoret ja jotain ihme mitaleja, joita isovanhemmat tunkivat lahjaksi jossain vaiheessa. Tuollaiset ovat vaikeita, koska en yhtään tiedä onko niillä mitään arvoa vai ei. Samaa ahdistusta kävin, kun tajusin, että lapsena saatu posliini olikin jotain Lomonosov- tehtaiden  hienoa venäläistä posliinia - jos se on minulle arvotonta henkisesti, niin paljonko kuitenkin pitäisi saada korvausta ihan vaan siksi, että voi?

No, tyhjäysreissujen jälkeen tuntuu jo siltä, että meillä on taas olohuone, vaikka se onkin erilaisilla tavarapinoilla varustettu.. Nyt viikonlopun urakka voisi olla se, että siirrän (Jiin avustuksella) viimeisen kirjahyllyn (Boknäsin pyörivä juttu) toiselle puolelle olkkaria, niin tavaroita voi todella alkaa laittaa niiden lopullisille paikoilleen. Vauva ei vieläkään indikoi mitenkään tuloaan, joten leikin, että mulla on tässä vielä kuukausi aikaa ennen ja ehdin vetäistä kaiken maailman projektit tässä välissä..

P.S. Onneksi Jii lupautui tiistain tavaranhakukeikalle mukaan henkiseksi tueksi. Ahdistaa se jo etukäteen ja meinasin jo eilisen kierrätyskeskuskeikan osalta saada sellaisen hepulin, että näinköhän olisin yksin pärjännytkään.. Siinä kierrätyskeskukseen ajaessa kun väkisin tuppasin itseni mukaan etupenkille, jossa joutui tavaramäärän vuoksi istumaan jalat korvissa mahan kanssa, ehti miettiä luopumisen filosofiaa pariin otteeseen. Totesin, että tämä herättää tunteita siksi, että olen jotenkin nolo siitä, että tällaista turhaa sälää on joskus minulle ylipäätään päätynyt. Ja että jotenkin tulen sen kautta arvosteltavaksi, kun yritän saada sen työnnettyä toisille ihmisille nyt. Samaahan ei tulisi, jos yrittäisin vain dumpata jutut kaatikselle, mutta sitä taas ei psyyke kestäisi ekologisista syistä. Vaatii siis vain hiukan työstöä tämä(kin) aihe vielä..