Lapsellisten pikkujoulut

Eilen juhlittiin ystäväpariskunnan kanssa pikkujouluja hyvien syöminkien merkeissä ja kivaa oli. Kuten tuli myöskin moneen kertaan todettua, oli monestakin syystä hyvä juhlia pikkujoulua nimenomaan lapsiperheporukalla, koska ymmärrystä ei ehkä samalla tavalla olisi muuten riittänyt siihen, että:

• Valmistelut kestivät noin neljä tuntia, vaikka meitä oli kaksi äitiä niitä tekemässä ja ruoat ja ostokset olivat olennaisesti jo valmiit ennen kuin aloitettiin (kaksi eläväistä 6-8 kk lasta vie aika paljon huomiota kun jomman kumman pitää aina vahtia lapsia, että ylipäätään mitään sai tehdyksi. Pikku-Ukko halusi huutaa Neidille jatkuvasti ja Neiti keksi juuri sen päivän opetella seisomaan ilman tukea. Siinäpä päivän combo...)
• Kaikki osallistujat olivat kuolemanväsyneitä, kun aloitettiin (isät rankoista työpäivistä, me lasten vahtimisista ja lapset, kun kumpikaan ei jostain syystä nukkunut kunnon päikkäreitä). Keskustelun taso ja pöydäntuijotus oli juuri sen mukainen. 
• Alku- ja pääruoan välissä oli hyvin aikaa esim. nukuttaa lapsia kärryttelemällä samalla kun toinen puoli porukasta torkkuu apaattisena sohvalla.
• Koko juhlan ajan ilmassa sorisee aikuisten keskustelun lisäksi korviahuumaava Pikku-Ukon ja Neidin välinen kikatus ja kiljunta (ja välillä itku. Kun ei ollut niitä kunnon päikkäreitä alla.)
• Vasta lähdön hetkellä muistui, että kummallekin lapselle oli hommattu tonttulakit, mutta kukaan ei muistanut laittaa niitä tai muitakaan jouluvermeitä ylle...

Ja silti ilta oli mielestäni hyvin onnistunut, virkistävä ja täynnä iloista joulunodotusta :)  Ja suklaata! Todettiin vaan, että tällä hetkellä elämä nyt vaan on tällaista ja parempi repiä ilo irti siitä, mitä nyt on. Ja kuten sanottu, Neiti oppi (tai ainakin sitkeästi yritti) seistä ilman tukea ja Pikku-Ukko tuon ja uusien konttaussukkahousujen innostamana hioi konttausasentoon siirtymistä koko päivän. Success!