No eiköhän ne menkat sieltä kuitenkin tulleet, kaikista ällötyksistä huolimatta. Voi paska, surettaa kun ehdin jo viikon päivät taas toivoa. Tällä kertaa kierto oli 27 päivää, kun se viimeksi oli 31, joten oikeasti mulla ei ole mitään käryä miten nuo hormonit menevät. Ja nyt päästään seuraavaksi taas vasemman munasarjan puolelle, joka viime kerralla siis jätti ovuloimatta kokonaan. Jee.
Yritän keskittyä positiiviseen ja ajatella, että meille tulee just ne lapset kun on tarkoitettu. En silti voi välttää sitä, että vitutus on päivän pääväri. Näin jälkikäteen olisi oikeasti pitänyt tajuta jo eilen, että menkat on tulossa, sain aivan käsittämättömän raivomasennuskohtauksen, jonka aikana teki mieli tyyliin kiskoa seinältä kaikki taulut ja pyyhkeet koukkuineen. Niitä ei ole ollutkaan vielä tämän raskauden jälkeen, joten toisaalta positiivista että hormonimäärät selvästi lisääntyvät kropassa kun tällaista kivaakin tulee taas mukaan.
Yritän olla ajattelematta taas "menetettyä kuukautta" ja keskityn hoitamaan päivän kuviot. Kolmas päivä ilman oikeaa lastenhoitajaa starttaa tänään, ollaan Jiin kanssa vuoron perään lyhennetty työpäiviämme ja Mummi ja Vaari ovat venyneet hoitajiksi. Luojan kiitos mulla on niin ihanat appivanhemmat! Toivottavasti huomenna Pikku-Ukko pääsisi jo takaisin normikuvioihin.
Ja kaktuskin on kurkussa. Tekisi mieli kastella sitä tequilalla tai jollain, mutta ehkei ihan näin aamusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti