Eilen siis käytiin viisikuisneuvolassa ja eipä siellä nyt mitään isompia tullut. Pikku-Ukkoa ei voitu rokottaa influenssaa vastaan, kun sitä varten pitäisi olla puolivuotias, mutta sen sijaan rokotuksen sain minä ja Jii sai kehoituksen rokottaa itsensä myös. Se kuulemma vähentää pienenkin influenssariskiä kun vanhemmat on suojattu, jos ei ole vielä päivähoidossa ole tai muuten kauheasti treffaile vielä väkijoukkoja. Annan kyllä jatkossa Pikku-Ukon mielihyvin meidän neuvolantädin rokotettavaksi, kosken edes tuntenut sitä piikkiä, siis oikeasti.
Virallinen paino oli 9,3kg ja pituus 69,5cm, mikä tarkoittaa sitä, että pituuskäyrältä ollaan taas tiputtu. Neuvolan täti ei tuntunut olevan siitä huolissaan, vaikka esittelikin mulle sitä droppaavaa kasvukäyrää, kuulemma pienenä isot vauvat usein sieltä vähän tulevat alas. Joten en nyt sitten huolehdi minäkään, vaikka olisi ollut tietty kiva jo rikkoa tuo 70 cm.. Enkä huolehdi siitäkään, että kaikkien muiden vauvat konttaavat jo, koska ihmisen kehitys kuulemma on tosi vaihtelevaa. Meillä 6kk -neuvola on sellainen ryhmäneuvola, jossa kuulemma on kiva kun näkee, miten erilaisia samanikäiset lapset voivat olla. Konseptina minusta se oli ainakin tosi kivan kuuloinen, joten odotan kyllä innolla!
Tunnustin samalla, että ollaan nyt maisteltu niitä pottuja ja porkkanoita vähäsen, että päästäisiin sitten kuuden kuukauden jälkeen sujuvasti kiinni niiden syömiseen ja saataisiin toivottavasti sitä yötä vähän ehjemmäksi (kun nyt herätään parin tunnin välein). Sainkin käteen hyvät ohjeet siitä, miten siitä jatketaan eteenpäin. Ilmeisesti vaan jotenkin kommunikoin hassusti tai liian painokkaasti tuon, että haluan puolesta vuodesta kunnolla startata ne kiinteät tai sitten neuvola todella on vähän imetysvastainen puolen vuoden täysimetyksen jälkeen (kuten joku on valittanut), koska viesti oli suurinpiirtein, että olisi se ihan hyvä se seitsemäs kuukausi vielä vähän imettää. Siis täh, enhän mä nyt sitä meinannut, että kokonaan kiinteille vaihdan vaan sitä, että jos saisi sen iltapuuron mukaan tähän ruokarytmiin, niin voisin saada vaikka neljän tunnin yhtäjaksoisen pätkän unta. Se vasta luksusta olisi. En minä sitä yöimetystä vielä haluakaan lopettaa ja muutenkin muksun olin ajatellut ainakin vuotiaaksi imetellä, ellei nyt sitten jotain ihan ihmeellistä tapahtuisi. Kyllä ekan vuoden pääasiallinen ravinto meillä voi hyvin olla se äidinmaito. Olin vaan niin häkeltynyt, etten sitten osannut tädille mitään sanoa, mikä jäi harmittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti